Pekka Rinne on suomalainen huippumaalivahti, joka pysäyttää päätyökseen kiekkoja maailman parhaassa jääkiekkoliigassa NHL:ssä Nashville Predatorsin maalilla.

(Artikkelia mukaillen Trainer4You 10.9.2015, kirjoittaja: Riku Aalto)

Pekka Rinteen tie kirkkaimmalle huipulle ei ole ollut helppo. Nöyrä, mutta kunnianhimoinen harjoittelu on tehnyt Rinteestä yhden maailman parhaista jääkiekkomaalivahdeista – ja miehen kehitys jatkuu edelleen.

Rinne luottaa nyt kesällä 2016 kolmatta vuotta Prässin valmennukseen ja on Jussi Jokisen kanssa Prässin hockey-teamin yksi kirkkaimpia tähtiä.

Pekka Rinne on todellinen supertähti. Mies on ollut kolmesti ehdolla maailman kovimman jääkiekkoliigan, NHL:n, parhaaksi maalivahdiksi. Kaudella 2011–2012 NHL.com arvioi Rinteen parhaaksi maalivahdiksi, ja samalla kaudella mies rikkoi seuransa Nashville Predatorsin kaikkien aikojen nollapeliennätyksen, pelaamalla 22 nollapeliä. Miehen arvosta seuralleen kertoo myös se, että Predators halusi kiinnittää hänet kerralla seitsemäksi vuodeksi, huikealla 49 miljoonan dollarin sopimuksella.

Vaikka kyse on kiistatta yhdestä maailman parhaista kiekkomaalivahdeista, ei Rinteen ura ole ollut pelkkää nousukiitoa. Hän ei muun muassa pelannut koskaan ikäluokkansa nuorisomaajoukkueissa ja Kärpissäkin oli tyytyminen luukkuvahdin paikkaan. Ehkä se, ettei mikään ole tullut ilman ponnistelua, on pitänyt jalat maassa ja muokannut Peksistä sellaisen kun hän luonteeltaan on: nöyrästi ihmisiin ja asioihin mutta kunnianhimoisesti harjoitteluun ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen suhtautuva supertähti.

Monipuolisuus loi vahvat pohjat

Pekka Rinne on Kempeleen poikia sekä Kiekko-Laserin kasvatteja. Lapsuudessaan Peksi pelasi jääkiekon lisäksi myös pesäpalloa. Jalkapallo, rullalätkä ja yleisurheilukin kuuluivat kesäajan harrasteisiin, mutta niitä Peksi ei kuitenkaan treenannut ohjatusti, vaan lähinnä kaveriporukassa hauskaa pitäen. Tuon kaveriporukan kanssa pidetään tiiviisti yhtä edelleenkin.

Rinne siirtyi Laserista Kärppiin vasta A-juniori-iässä. Hän tunsi olevansa moniin joukkuekavereihinsa nähden fyysisissä ominaisuuksissa selvästi jäljessä. Biologisessa kehityksessä Peksi oli myös kypsynyt hitaasti. Vasta A-juniori-ikään ajoittunut kasvupyrähdys teki liikkumisesta hitaampaa ja hallitsemattomampaa, joten nuorukainen päätti ottaa fyysisen kehittymisensä ja jääkiekon treenaamisen ihan tosissaan.

Usko itseesi – varsinkin jos joku muukin uskoo

”Tajusinkin vasta varsin myöhään mitä haluan ja ryhdyin panostamaan jääkiekkoon kunnolla vasta A-junnuissa”, Peksi kertoo. ”Huomasin pian, että omalla työllä on valtava merkitys ja omat, pienet valinnat ovat ratkaisevia. En koskaan kuulunut ikäluokkani maajoukkueisiin ja Kärppien liigajoukkueessa olin selvänä kakkosmolarina”, Peksi muistelee.

”Silti Hillin Ari näki minussa jotain, jota en itse nähnyt ja valoi uskoa sekä kannusti ajattelemaan isosti. Sain tilaisuuteni ja pelasin kaksi peliä vuoden 2005 pleijareissa päästämättä maaliakaan. Silti se, että sain NHL-varauksen kauden päätteeksi ja Nashville Predators varasi minut oli minulle täydellinen yllätys”, Peksi kertoo kymmenen vuoden takaisista fiiliksistään.

”Tulos tulee ennen työtä vain sanakirjassa”

Helposti ei auennut paikka NHL-joukkueestakaan ja Peksi saikin uurastaa kolme kautta farmisarja AHL:ssä ennen kun sai ensimmäisen tilaisuutensa todistaa kykynsä NHL-pelissä helmikuussa 2005. Voittopelistä huolimatta ensimmäisten kolmen kauden saldo NHL-esiintymisiä oli ainoastaan kolme pelattua ottelua.

Läpimurto pelaavaksi ykkösvahdiksi tapahtui Rinteen tulokaskaudella 2008–2009. Kauteen mahtui seitsemän nollapeliä, joka oli seuran uusi ennätys. Kaudella 2010–2011 Rinne osoitti olevansa yksi maailman parhaista maalivahdeista. Hän pelasi kaiken kaikkiaan 64 ottelua 93 prosentin torjuntasaldolla. Kauteen mahtui kuusi nollapeliä ja maaleja hänen taakseen tehtiin vain reilun kahden päästetyn maalin keskiarvolla. Peksi olikin ehdolla runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi, mutta jäi tällä kertaa äänestyksessä toiseksi.

Ennen kauden 2011–2012 alkua NHL.com arvioi kuitenkin Rinteen NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Kauteen mahtui myös Predatorsin kaikkien aikojen nollapeliennätyksen rikkominen, 22 matsia ilman takaiskumaaleja. Mies oli myös toistamiseen ehdolla taalasarjan parhaaksi maalivahdiksi.

Hyväksy vastoinkäymiset – ja selätä ne!

Kesällä 2013 Rinne joutui kipeytyneen polven vuoksi leikkaukseen. Hän ei kuitenkaan selviytynyt pelkällä tähystyksellä, vaan polvi kipeytyi uudelleen ja Peksi palasi tositoimiin vasta maaliskuun alussa 2014. Hän kuntoutui kuitenkin pelaamaan MM-kisoihin, joissa Suomi sijoittui toiseksi ja Rinne valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kausi (2014–2015) sujui jälleen erinomaisesti, kun Peksi oli kaikissa maalivahtitilastoissa liigan kärkikastia ja hänet arvioitiin syyskauden parhaaksi maalivahdiksi NHL:ssä. Polvi kuitenkin vihoitteli loppukaudesta sen verran, että hän joutui jättämään NHL:n tähdistöottelun – jonne hänet valittiin ainoana suomalaisena – kokonaan väliin. Tsekissä pelatuissa MM-kisoissa Peksi valittiin tällä kertaa turnauksen parhaaksi maalivahdiksi, vaikka Suomen taival päättyikin tappioon isäntämaalle jo puolivälierävaiheessa.